Lähtölaskenta alkaa…

Lähtö lähestyy, joten päätin aloittaa tutustumisen bloggauksen ihmeelliseen maailmaan. Tänne on tarkoitus kirjoitella viisi kuukautta kestävän vaihtoni aikana niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia maasta nimeltä Chile ja erityisesti kaupungista nimeltä Valparaíso. Tällä hetkellä lähtöperhosia on jo vatsassa jonkunverran, sillä kone nousee ilmaan 1. elokuuta.  Jospa kirjoittaminen auttaisi niitäkin rauhoittumaan..

 Chile on maa, jota sen asukkaat kutsuvat yleisesti maailman laidaksi – ja ovat tavallaan oikeassa kun ottaa huomioon maan pitkulan muodon ja sijainnin etenkin pannukakkuversiossa maapallosta. Pituutensa ansiosta Chileen myös mahtuu hyvin monenlaista. Pohjoisessa levittäytyy Atacama, maailman kuivin autiomaa, kun taas etelässä metsät ovat todella vehreitä ja kun tarpeeksi alas mennään ilmasto viilenee melko paljon. Siinä välimaastossa ilmasto ja luonto ovatkin sitten jotain näiden kahden väliltä. Tälle alueelle jää mm. Valparaíso.

 

Tämä reissu Chileen ei ole mulle ensimmäinen, vaan asuin jo lukioaikana vuoden vaihto-oppilaana keski-Chileläisessä kylässä, San Javierissa. Ensimmäinen kuulemani kommentti San Javierista oli ”se on pieni, köyhä ja ruma”. Osoittautui, että pitihän se paikkansa, mutta kylä oli silti itselleni mieleen. Tätä uutta vaihtoa järjestellessä ensimmäinen kuulemani kommentti Valparaísosta, jossa siis en ole vielä koskaan käynyt, on ollut ”siellä asuvat maan komeimmat miehet”. Kelpaa! Tiettävästi Valpo myös kaupunkina on kaunis ja ainakin kuvien perusteella tosi mielenkiintoinen satamakaupunki. Rannalta lähtee kohoamaan rivi kukkuloita, joiden rinteillä lienee suurin osa Valparaíson asutuksesta. Rinteitä pääsee sitten ylös esimerkiksi värikkäiden ”hissien” avulla. Paikka on saanut Unescon maailmanperintökohteen tittelin vuonna 2003, joten siksikin odotukset ovat suuret.

Ps. Valparaísossa on syntynyt ja kuollut kuuluisa Chileläinen runoilija Pablo Neruda, jonka runoissa oman lukemani perusteella etenkin rakkaus nousee elämää suuremmaksi. Tässä esimerkki:

Carnal apple, Woman filled, burning moon,
dark smell of seaweed, crush of mud and light,
what secret knowledge is clasped between your pillars?
What primal night does Man touch with his senses?
Ay, Love is a journey through waters and stars,
through suffocating air, sharp tempests of grain:
Love is a war of lightning,
and two bodies ruined by a single sweetness.
Kiss by kiss I cover your tiny infinity,
your margins, your rivers, your diminutive villages,
and a genital fire, transformed by delight,
slips through the narrow channels of blood
to precipitate a nocturnal carnation,
to be, and be nothing but light in the dark.

                                                     Pablo Neruda