Eilen laskeutui sitten lentokone santiago de chileen, josta otin bussin kohti valparaisoa. Ilma oli yllättävän viehättävä talvipäiväksi; aurinko paistoi ja hupparilla selvisi iltapäivään saakka hyvin.

Mulla ja Valparaisolla alkoi välitön kuherruskuukausi. Kaupunki ei ole siisteimmästä päästä, paljon on esimerkiksi katukoirien jätöksiä ja huonokuntoisia rakennuksia, mutta vaikka olen ehtinyt kiertää paikkoja vasta hyvin vähän, täytyy sanoa, että tämä on just hyvä mulle! Rakennuksissa on paljon värejä, katukoirat ja muutamat -kissat tuo oman mielenkiintonsa, ja kaikkialla olevat ”cerrot” eli kukkulat on jotenkin tosi sympaattisia. Kipuamista varten on muun muassa portaita vähän siellä sun täällä. Lisäksi tähän asti tapaamani ihmiset ovat olleet hirmuisen avuliaita ja mukavia. Esimerkiksi tänään aamulla bussissa kysyin kuskilta voisiko hän vinkata kun on mun aika hypätä pois (en siis tiennyt yhtään minkä näköiselle pysäkille olin matkalla), ja menin istumaan vapaalle paikalle ikkunaa vasten nukkuvan miehen viereen. Kun mun pysäkki sitten tuli se ei kuitenkaan lopulta ollut kuski, vaan se vieruskaveri, joka ei sittenkään kai ollut nukkunut kovin sikeästi, sekä toinen matkustaja bussissa, jotka kertoivat että siinä se oli se mun pysäkki.

Julkisilla liikkuminen näinkin isossa kaupungissa alkaa muuten olemaan jossain määrin mielenkiintoisempaa kuin suomessa. Metron (en vielä ole ehtinyt koittaa) lisäksi löytyy ainakin ”micro”ja eli pieniä busseja, sekä ”colectivo”ja eli taxeja, jotka kulkevat aina saman reitin ja joihin saa hypätä vaikka sisällä olis jo porukkaa. Nämä sitten pysähtyvät paitsi niiden merkityillä pysäkeillä, myös ainakin koko kyseisen korttelin verran mihin vaan. Ja toisaalta eilen illalla sain karvaasti kokea, etteivät toisina hetkinä välttämättä mihinkään. Taisin olla liikkeellä ruuhka-aikaan.

Sillä aamuisella bussimatkallani olin menossa ensimmäiselle luennolleni, joka oli nimeltään ”aikuisten psykoterapia”. Paikan päällä kävi ilmi, että itseasiassa opettelemme hyvinkin syvällisesti psykoanalyysia ja Freudin teorioita koko kurssin ajan. Vaikka suhtautumiseni on aika skeptinen kyseiseen herraan, luulen kuitenkin jatkavani kurssilla, uusia näkökulmiahan tänne tultiin hakemaan. Sitä päämäärää varten löytyykin aika paljon tarjontaa, sillä saan valita todella monen aineen kursseista ihan mitä haluan. Löytyy muun muassa liikunnan laitoksen ”vuorilajien” kurssi, fysiikan ”fysiikka ja huumori” kurssi (wtf?), journalismia, historiaa, sosiaalityötä, musiikkia, lakeja.. Lisäksi yliopiston kautta pääsee tekemään vapaaehtoistyötä monella eri tavalla (halutessaan voi mennä jakamaan ruokaa kodittomille tai kulkukoirille, pitää työpajoja vähäosaisille lapsille, auttaa englannin opettajia pitämään tunteja – jotenkin ironinen kombinaationa, mutta uskon, että noista voi saada paljon jos lähtee mukaan) ja mukaan ilmaisiin (?) liikuntaharrastuksiin.

Joten muusta en valita paitsi siitä, että tietokoneen latausjohto ei sovi pistorasiaan ja akku loppuu aivan juuri, joten en viitsi kirjoittaa pidempään.

Ps. Kämppä yhdeksännestä kerroksesta merinäköalalla, nam! Jääkylmä aamusuihku, ei niin nannaa..

Mainokset

One response

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s