Turisteilua

Kämppikseni (se, joka toistaiseksi on paikalla eli chileläinen Fabian, tiistaina odotetaan saapuvaksi kolmatta asujaa, saksalaista vaihtaria Yasminaa) lähti viikonlopuksi vanhempiensa luokse kylään, ja muut tuttavuuteni Valparaísossa ovat vielä hiukan rajoittuneita (yksi facebook tuttavuus, jota en ole vielä kyennyt löytämään facebookista), joten päätin pitää oikein perinteisen turistiviikonlopun yksinäni.

Lauantaina lähdin aamusella jo kaupungille kartan, eväiden ja hups, en sittenkään kameran kanssa, tarkoituksenani tutustua esimerkiksi kaupungin katedraaliin ja muihin nähtävyyksiin, sekä kartoittaa vähän itselleni missä noin muuten on mitäkin. Löysin muutamia kivoja plazoja eli puistoja, esimerkiksi yhden, jonka keskustassa oli uskomattoman leveäoksainen puu – heti teki mieli kiivetä.

Lisäksi nousin tuollaisen hissin kyydissä yhden jyrkän rinteen ylös ja pelkäsin hetken vieriväni sen samassa kyydissä alas, siihen malliin hissikoppi nyki ja tärisi, mutta onneksi ei sentään. Ylhäällä olikin sitten komeat näkymät koko lahden ylle, jonka rannoille siis Valparaíso ja Viña levittäytyvät.

Laskeuduttuani (kävellen, raskasta koska mäki oli aika jyrkkä. Vastaan tosin hölkkäsi mies, jolla ei näyttänyt olevan paljoakaan vaikeuksia..) satuin löytämään sellaisen kaverin kuin Arturo Prat sekä n. kymmenen muun entisen laivaston sotilaan kryptahaudan. Olin oikeastaan aika innoissani, koska haudat oli sijoitettu sellaisen hienon ja ison patsaan alle ja pääsin sinne vain koska sattumalta ”alakerta” (tai siis maanalainen kerros) oli juuri avoinna koululaisvierailua varten ja koska sitä vartioiva nykyinen laivaston sotilas oli ystävällinen.

Arturo Prat on/oli Tyynenmeren sodassa kunnostautunut/kuollut nykyinen suuri sankari. Chileläisten mielestä siis. Arturo Prat nimittäin johti yhtä aluksista, jotka lopulta veivät Perulta mineraalirikkaita maaosia ja Bolivialta kokonaan rannikon 1800-luvun lopulla. Prat käsittääkseni myös kuoli ensimmäisten joukossa tuossa taistelussa, mutta on jäänyt historiaan koska uskaltautui hyppäämään ensimmäisenä perulaisen/bolivialaisen aluksen Huascarin kannelle. Nykyään hänet löytää mm. täältä:

Sunnuntaina nautin pitkän aamupalan ja, kerta rantakaupungissa ollaan, päätin etsiä rannan tai pari. Valparaísohan sinänsä ei näemmä täytä rantakaupungin määritelmää, koska ei täällä mitään rantoja ole, satamaa vaan. Yksi vedenrajalla kulkeva kävelyreitti kuitenkin löytyy, ja Viñan puolelta ihan oikeita aurinkorantoja. Turisteilua ehkä vähän himmentää se, ettei pyyhkeestä ja uimapuvusta taida näillä kylmyyksillä olla mitään hyötyä, mutta kameran muistin tällä kertaa!

Noniin, siis lähdin takin, hupparin, talvikenkien, huivin ja lakin kanssa varustettuna rannalle palelemaan.. Sain kantaa kaikkia käsivarrella, sillä tuollahan on täysi kesä, vastaa ainakin toukokuuta suomessa! Toisaalta yhtenä toisena päivänä satoi niin, että pieniä jokia juoksi jokaista katua pitkin ja jäädyin totaalisesti. Ehtiiköhän viidessä kuukaudessa oppia pukeutumaan sään mukaisesti?

Rannoista (kaksi; toinen Valpon kävelyranta, jolla olikin jos jonkinmoista menijää, ja toinen Viñan aurinkobeach, jolla totesin, että kun Viñaa haukutaan turistimmaksi kaupungiksi kuin valparaisoa, siinä ollaan kyllä oikeassa) ei oikeastaan ole paljon sanottavaa, paitsi että meren rannalla on kummallisen rauhoittavaa olla. Nautiskelin olostani ja löysin pieniä ihmeitä, kuten merileijonien saarekkeen, jolla kaksi merileijonaa tappeli ja toinen tipahti veteen.

 

Huomenna koulunkäynti alkaa sitten ihan oikeasti munkin osalta, ihanaa! Olen hurjan innoissani, että pääsen vihdoin viimein tutustumaan vähän useampaan ihmiseen, ja kaikkea kivoja kurssejakin on tiedossa 🙂

 

 

Ps. Kukkuloiden alla olevilla kaduilla on muiden liikennemerkkien seassa merkkejä, joissa pieni ukko juoksee suurta aaltoa karkuun, ja kerrotaan mihin suuntaan kannattaa mennä tsunamin sattuessa. Onneksi noin kaksi korttelia meidän talolta alaspäin on samantyylinen kyltti, jossa ukkeli seisoo turvassa aallon yläpuolella, ja sanotaan että tämä alue on turvallista tsunaminkin aikaan. Huh. Toisaalta mut pysäytti tänään joku kirkon mies, joka halusi tietää mielipiteeni siihen, onko täällä minunkin mielestäni kovin paljon väkivaltaa, ja sen jälkeen toki antaa ”Herätys!” lehden luettavakseni.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s