Eilen illalla olin matkalla juhlimaan yhden kurssikaverin synttäreitä, ja koska ylläripylläri olin ainut ajoissa paikalle tullut, odottelin jonkun aikaa yhdellä Anibal Pinto nimisellä aukiolla muita. Iltahämärässä kiinnitin huomiota kolmeen asiaan.

Kaksi nuorta naista myi sushia laatikosta, huudellen tasaisin väliajoin ”Suziii!”

Pieni poika harjoitteli jotain itämaista taistelulajia veljeensä, päällään sellanen vyöllä sidottava keltainen puku. Tyyppi oli uskomattoman taitava ikäisekseen (max. 5-6-v!) , jalka nousi ties miten korkealle ja liikkeet oli selvästi harjoiteltuja.

Aukion patsaan ympärille oli kerääntynyt pieniä ryhmiä ihmisiä erilaisten soitinten kanssa. Yksi porukka heitteli taitavia rytmejä djembeillä, toinen pienempi jengi tapaili säveliä pan-huiluista, muutamalla oli kitara, jne. Ajattelin, että jossain lähistöllä on varmaan alkamassa tai loppumassa joku musiikkitapahtuma – mutta ei! Valaistuin nimittäin sittemmin, että kyseisellä aukiolle kokoontuu kuulemma joka viikonloppu iltaisin ihmisiä improvisoimaan. Mahtavaa! Arvatkaa missä istun taas ens viikonloppuna?

Musiikkitemaan vielä: siitä jatkoin sitten pubiin nimeltä Trova, ja opin, että nimi on myös musiikkityyli. Paikka oli istuskeluun tarkoitettu ja lavalla esitti juurikin trovaa mies ja kitara. Tässä esimerkki:

Ainiin, yksi musiikkikokemus vielä! Matkustimme eilen bussissa läheisille dyyneille, ja bussiin hyppäsi myös nuori mies kitaran kanssa, kertoi pitävänsä meille seuraa hetken musiikillaan ja alkoi laulaa. Muutama ”Hups, unohdin” ei menoa haitannut ja tyyppi piti noin viiden biisin ihan hyvälaatuisen konsertin meille siinä. Maksu vapaaehtoinen. Nautin!

Dyyneistä sitten. Nehän olivat ihanat! Katsokaa tuosta:

Olivat siis meren rannalla!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Niitä saattoi lautailla alas

(jos onnistui sekä saamaan laudan luistamaan että uskalsi jatkaa kaatumatta)

ja sitten taas kavuta ylös!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja aurinkonlasku niiltä katsottuna oli nautittava!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nautittavaa muuten oli myös perjantaiset sushi-kekkerit meidän kämpällä. Suosittelen kaikille, maku on noin 10 kertaa parempi kun on ensin raatanut kaksi tuntia porukalla sen eteen.

 

 

 

 

 

 

 

HUOM! Tämä kaikki ”eilen, tänään” termistö vanheni vähän, koska kun sain tän tekstin ekan kerran valmiiksi, siitä katosi puolet, enkä jaksanut palata asialle heti. Oikeasti siis ”eilen” tarkoittaa lauantaita.

 

Oikeasti tänään, eli keskiviikkona, kuulumiset ovat sellaisia, että olen hengaillut kotona parantelemassa flunssaa ja pakoilemassa sadetta.. Illalla kuitenkin yksi tunti kuoroharkkoja (saan siitä opintopisteitä, jee!) ja sitten suuntana leffateatteri muutamien muiden vaihtarien kanssa. Mennään katsomaan chileläinen elokuva ”No” eli ”Ei”, joka kertoo ilmeisesti oikeiston ja vasemmiston väleistä Pinochetin aikaan. Mielenkiintoista!

 

 

Mainokset

2 responses

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s