Kulttuurieroja

Muutaman sattumuksen kautta olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota erityisesti tiettyyn eroon Suomen ja Chilen kulttuureissa. Nimittäin siihen, että täällä hyvin moni asia jaetaan automaattisesti kaikkien kesken – se, että kukaan ei jää ilman esimerkiksi jotain syötävää tai juotavaa tuntuu olevan itsestäänselvyys. Tässä yhtenä päivänä välitunnilla hengailin yliopiston kampuksella chileläisten kurssikavereiden kanssa, ja yhden tytön (Lara) kanssa päätimme jättää muut istumaan ja lähteä ostamaan jotain hyvää. Molemmat ostimme pienet muffinssit. Itse olin jo hotkaissut omani kun tulimme takaisin muun porukan luo, jossa vaiheessa huomasin, että Lara aloitti omansa syömisen taittamalla siitä palan ja tarjoamalla sitä muille.

Toisen kerran kokkasimme yhden toisen kaverin(Marco) kanssa kahdestaan meillä kotona, ja juuri kun olimme päässeet syömisen alkuun toinen kämppikseni tuli kotiin. Olimme kokanneet kaksi täytettyä kananrintaa, kahdelle syöjälle, ja molemmista oli jo kadonnut hyvä osa. Itse tarjosin kämppikselleni pastaa, jota oli jäänyt jäljelle ja jatkoin syömistä. Marco nousi, meni keittiöön ja siirsi osan omasta kanapalastaan uudelle lautaselle kämppistäni varten.

Kolmannen kerran onnistuin kuitenkin itse edustamaan tätä jakamisen juhlaa, hurraa! Kyseisenä iltana pidimme melko internationelleja etkoja meidän kämpällä, ja pöydällä oli useita pulloja juotavaa. Tähän mennessä olen jo oppinut, että chileläisiin bileisiin mennään jonkun pullon kanssa ja siitä juovat kaikki, jotka haluavat. Tarjontaa katsellessani pohdin, ”ahaa, täällä on myös coca-colaa – teenpä itselleni rommicolan!”. Näin siis iloisesti toimin, mutta kaataessani kokista lasiini, vieressä istuva saksalainen kääntyi katsomaan minua ja kysyi ”Varastatko meidän coca-colaamme?”, aidon hämmästynyt ilme kasvoillaan.

 

Ah, toinen hieman erilaisen kulttuurin ero, josta nautin suuresti, on se, että täällä graffittien ja muun katutaiteen teko ei ilmeisesti ole laitonta. Niitä on nimittäin todella paljon, ja osa ovat suorastaan upeita. Hiljattain näin yhden, joka oli kahden korttelin pituinen, koko seinän korkuinen ja todella taidokkaasti tehty (enkä tietenkään ollut kameran kanssa liikenteessä).

Tässä muutama muu taideteos:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s