Pitkästä aikaa

Hetki on tässä vierähtänyt ilman, että olen blogisivua edes avannut, pahoittelut teille ja ehkä itselleni! Se ehkä kuitenkin tarkoittaa, että sopeutuminen tähän uuteen kotikaupunkiin on aika hyvässä vauhdissa, koska taidan olla kohdannut sellaisen arjen kiireiden ajanjakson. Tuntuu, että olen juossut paljon paikasta toiseen tekemättä kuitenkaan mitään kovin erityistä, joten blogille on ollut vaikea löytää aikaa tai aihetta.

Missä ihmeessä mä nyt sitten olen juossut? Luennoilla toki, välillä olen jopa lukenut tenttiin tai tehnyt läksyjä (tällaisia hommia on siis ollut uskomattoman vähän tähän asti, nyt tahti alkaa kiihtymään), tapaillut tuttavia, potentiaalisia kavereita ja kavereita, käynyt muutamassa tähän asti hankkimassani harrastuksessa (joista yhtä täytyy muuten mainostaa: hyvän II-luokan zumba tunti korttelin päässä kotoa hintaan 1 euro. Mitäs sanotte?!) ja istunut bussissa. Reissaan nimittäin useana päivänä väliä Viña del Mar, Valparaíso, Los Placeres, joista viimeisin eli kotikukkulani on siinä ihan keskellä, virallisesti osa Valpoa. Laskeskelin, että useana päivänä bussissa istumiseen menee helposti sellaset pari tuntia.

Siinä istuskellessani aloin sitten yhtenä päivä miettiä, että vaikka itse olen jo aika tottunut, mutta katukuva täällä on kyllä melkoisen erilainen kun Suomessa. Etenkin Valparaisossa kadut ovat vähän rähnäisempiä, katukoiria on paljon ja seinillä kirjoituksia (usein poliittisia), mutta toisaalta talot on värikkäitä ja useita kauniitakin seinämaalauksia löytyy. Ja monenlaista katuyrittäjyyttä.

Aloin itseasiassa pohtia tätä kun bussi ohitti kadulla juttelevan klovnin. Eli esittävää taidetta löytyy. Liikennevaloissa on usein pieni ryhmä tekemässä jotain temppuja (tänään joku heitteli tulikeppejä) punaisten valojen ajan ja juuri ennen autojen lähtöä käyvät pyytämässä rahaa autojen ikkonoista. Busseihin ja metroon nousee todella usein yksi tai muutama ihminen kitaran tai muun soittimen kanssa laulamaan. Sitten on kojuja vihannes- ja hedelmäkojuista, käsityökojuista, alusvaate- ja sukkakojuista, karkki-, keksi-, sipsi- limsakojuista ties mihin muihin. Ruokaa myydään paljon, esimerkiksi pienissä grilleissä valmistettuja lihavartaita, paikallisia empanadas- piirakoita (super hyvää, suosittelen! http://en.wikipedia.org/wiki/Empanada), paistettuja pähkinöitä, kotona tehtyä sushia, jne. Tämän lisäksi on liikkuvia myyjiä, jotka huutelevat kadulla kauppatavaraansa ja reissaavat bussista toiseen (ilmaiseksi) myyden tuotettaan. Niin ja kerran joku tyyppi seurasi mua yksi ainut sormus kädessään yrittäen houkutella mua ostaamaan sen.

Tänään katukuva myös liikkui – maanjäristyksessä nimittäin! Täällä on kaksi termiä sille, temblor= pieni maanjäristys (”väristys” ?) ja terremoto= iso maanjäristys. Tämän päiväinen oli temblor, kuulemma noin 5.7 Richterin asteikolla. Olin vaatekaupassa yhden chileläisen kaverin kanssa kun kuului outo melu ja sitten minä, kaveri ja myyjä jäätiin kaikki tuijottamaan kaupasta ulos kun paikat alkoi liikkua, ikäänkuin kaupan ulkopuolisesta näkymästä voitaisiin jotenkin todeta, loppuisiko liike pian tai vahvistuisiko se vaaralliseksi. No se loppui sitten, eikä mitään tippunut edes. Mutta ehdottomasti mielenkiintoinen kokemus.

Niin ja tänä viikonloppuna katukuvaan saadaan oikein erityisesti musiikkia ja värejä, koska perjantaista sunnuntaihin juhlitaan Mil Tambores- festivaalia (”tuhat rumpua”). En ole varma onko kuvani tapahtumasta vielä kovin hyvä, mutta ainakin tulee olemaan paljon katukulkueita, joissa on sambaa ja maalattuja ruumiita. Suunnittelemme tässä toisen kämppikseni kanssa juuri, että mistä saisi ostettua maaleja, nimittäin maalattuihin kehoihin saa liittyä kuka vaan. Ja totesimme aiempien vuosien kuvien perusteella, että kyllä, osa porukasta on bikinien ala- JA yläosa päällään, huh, hieman pohtisin tätä ideaa pidempään jos olisi suurempi sosiaalinen paine mennä yläosattomissa…

 

Siitä sitten ensi kerralla, luulen!

Chao vaan, lähden tästä pohtimaan laukku- ja kenkäratkaisua huomiselle – sain kutsun yksiin valmistujaisiin!

 

PS.! Muutama hetki sitten käytiin porukalla telttailemassa yhden vuoren (lähes 2000 metriä – vuori?) juurella ja kiipeämässä vuorta ylös (vuorTA, koska henk koht jäin hitaimpaan ryhmään ja sitä mukaa sattui niin nolosti etten koskaan noussut huipulle asti.. Mutta silti ylpeänä kerron, että viitisen kilometriä tiukkaa nousua tuli nautittua!). Valitettavasti päivä sattui olemaan todella pilvinen, joten kuvamateriaali maisemien osalta jäi vähän heikoksi. Mutta nykyisenä ison kaupungin tyttönä ihastuin luontoon:

 

 

 

Vielä kaikille eläinystäville kuva toisesta vuoren matkaajasta, kanahämähäkistä (tai en tiedä onko tuo sen suomenkielinen nimi. Kuulemma ei ole vaarallinen. Siitä innostuneena joku toinen turisti otti sen käteensä – itse lähdin luikkimaan tapauksen nähtyäni.)

 

Mainokset

2 responses

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s